Viimenen viikko ja pari yötä..

Hola ja buenos dias!

Täällä on alkanut nyt viimenen kokonainen viikko ja se alko juhlavasti mun synttäreillä! On tosi mieletöntä aatella, että mun synttärit saapu, koska se tarkotti sitä, että kotiin lähtö on koko ajan lähempänä mikä on jo itsessään kauhistuttava ajatus.

Täällä on ollu tosi hauskaa ja tosi kurjaa, mä haluun täältä kotiin, mutta mä haluun jäädä tänne. Joskus täällä on aika ollut tosi pitkäveteistä ja joskus se on vaan humahtanu. Tää on ollut tällästä vuoristorataa vähän koko ajan, mut jos mä jostain asiasta oon varma niin se on, että mä oon ihan mielettömän onnellinen siitä, että mä päätin tänne lähtee. Ei oo aina tuntunu siltä, mutta mitä lähemmäksi loppu on tullu niin sitä enemmän mä oon sitä mieltä, että tää on ollut niiden kaikkien itkupotkuraivareiden, itkujen ja koti-ikävän arvosta.

Mutta kaikesta tästä huolimatta mä en malta odottaa että nään mun vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat ja kaikki mun kaverit, joista muutama on toki myös maailmalla vielä. Tästä asiasta voin nyt täälläkin valittaa ja se on se, että mun vanhin pikkuveli armas Joonas Jonttuponttu ei tuu mua vastaan kentälle, koska Jontun pitää mennä isosleirille. Mun mielestä tää on julmaa ja epäreiluu ja mä haluisin ihan hirveesti hirttää mun veljen tästä hyvästä, mutta ehkä mä osoitan ymmärrystä ja sunnuntaina, kun Jonttu koituu leiriltä käyn hakemassa Jontun. Mä kestän myös paremmin tätä menetystä, koska mun keskipikkuveli Juuso Jooseppi on luvannut tulla mua kentälle vastaan puku päällä, koska mä en oo ikinä nähny Jooseppia puku päällä! Vähän ehkä ihmiset voi lentokentällä ihmetellä, mutta mua ei kiinnosta, täytyy vaan toivoo, että a. Jooseppi pukee sen puvun päälle ja b. mun äippä antaa Joosepille luvan. Toisaalta musta tuntuu, että meijän äipän sanalla on enemmän valtaa, kun Juuson..

Nyt siihen mitä täällä on tapahtunut... Täällä on nyt paistanut koko ajan aurinko, vaikka on aina välillä ollut pilvistä, mutta nyt ei oo melkein kahteen viikkoon satanut, mikä on ehkä paras juttu ikinä! Täällä kuitenkin on ihan pirun kylmä, ja joojoo suomessa on pakkasta, mutta täälläkin on silti kylmä. Mä herään joka aamu siihen, että mä oon ihan jäässä ja mä nukun kuitenkin huppari, pitkähihanen t-paita, lökärit ja sukat jalassa, silti joka aamu oon jäässä. Jos tähän maahan saataisiin taloihin jonkun tason eristykset voisi olla ihmiset onnellisempi ja okei jos sähkö ei olisi niin pirhanan kallista me voitais jopa käyttää meijän hienoja lämpöpumppuihmemasiinoita. En kyllä tiiä paljon se maksais, mutta meille on sanottu, että se maksaa paljon niin ei olla sitten viittitty niitä käyttää..

Meillä on partiossa tapahtunut lasten katoaminen. Tai meijän toisessa ryhmässä on se vakio 16 lasta, mutta meijän toisesta ryhmästä on lapset kadonnut johonkin. En tiiä mihin ne on menny, mutta toivottavasti ne löytää tiensä takasin partioon. Me kuitenkin yritettään nyt saada meijän partiolaisia esittämään partiolaisten lupauksen antoon jouluevankeliumia. Saas nähä mitä siitä tulee, kun osa lapsista on synttäreillä ja osa lähtee Suomeen. Ehkä me saadaan jotain aikaseksi, ehkä ei sen näkee sitten siellä juhlassa. Tai mehän ei ees olla täällä sillon, kun se juhla on!

Muuten meillä on nyt kolmen päivän vapaat, kun huomenna on itsenäisyyspäivä! Mä haluisin kattoo Tuntemattoman sotilaan, mutta eihän sitä täällä nää mistään. Tai ehkä jostain, en oo vielä ainakaan saanu selville mistä. Kyllä siitä ehkä kuitenkin selvitään ja on kivaa, kun saa ylimääräisiä lomapäiviä! Sunnuntaina meillä on messu ja siinä meijän pitäis Roopen kanssa saarnata saas nähä mitä siitäkin tulee, koska meijän suunnitelu projekti on vielä aika pahasti kesken.. No, mutta lomapäiviä käytetään sitten siihen, että suunnitellaan meijän saarnaa.

Muuten täällä alkaaki sitten viimeinen viikko, johon kuuluu paljon siivoamista ja pakkausta, viimeset partiokerrat ja Malagan kulttuurikierros. Ja tänne pitäis tulla nyt lämpimät säät eli sekin on ihan tosi kivaa! Parasta ensi viikossa on kuitenkin se, että me päästään kotiin ja nähään kaikki rakkaat ihmiset! 

Mihin on menny aika?

HEi vaan täältä!

Meillä on alle kuukausi nyt täällä jäljellä ja se on tosi outoo. Kun tultiin tänne oltiin voi ei kolme kuukautta on tosi pitkä aika mitä kaikkee me voidaanki tehä tänä aikana ja nyt on jäljellä enää kolme viikonloppua ja sitten muutama työpäivä ja sitten pitäiskin tulla takasin Suomeen. Aika on menny niin nopeesti etten mä oikeen tajuu ees sitä, että täältä ollaan oikeesti kohta puoliin lähdössä kotiin. Roope on kovasti yrittäny saada mua miettimään mitä mä haluun pistää päälle kun lähetään täältä kotiin ettei sitten vikana iltana tuu mitään suurta kriisi, kun ne vaatteet mitkä haluis laittaa päälle ei ookkaan puhtaita. Mä kyllä uskon, että mä oon tyytyväinen mihin tahansa vaatteisiin mitä mä puen päälle, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ainut asia minkä mä tiedän on, että pitää harrastaa kerrospukeutumista, koska Suomessa ei ehkä oo niin lämmin kuin täällä. Toisaalta ei täälläkään enää oo mikään shortsikeli, täällä sataa vettä kun esterin hanurista ja on kylmii tuulii! Mutta kyllä aurinkokin vielä paistaa ja sillon on ihan sillei semi lämmintä!

Härkätaisteluareena

No me oltiin torstaina Rondassa missä oli oikeesti tosi kivaa ja siellä oli hienoja maisemia ja syvä rotko minne heiteltiin ennen vanhaa (okei vielä 80-luvulla) ihmisiä! Sinne pohjalle oli kyllä niin pitkä matka, että sä ehit muutamaan kertaan miettimään mitä tuli tehtyä ennenku mätkähdit maahan. Rondassa on myös yksi Espanjan vanhimmista härkätaisteluareenoista, missä me käytiin kanssa. Siellä ei ollu tällä kertaa härkiä, mutta siellä oli kyllä hevosia niiden karsinoissa. Rondassa oli myös tosi kaunis sää, kun me oltiin siellä vaikka piti sataa vettä, toisaalta mä uskon, että kun mulla oli kumpparit jalassa niin sitten ei tietenkään satanu, mutta jos se ei olisi ollut kumppareita ihan 100 varmasti olisi satanu, no mutta mielummin aurinkoinen sää! Rondassa oli myös tosi hieno puisto missä oli vaahteroita, kai, ja niissä oli ihan syksyn väreissä olevat lehdet mikä oli tosi Suomi tuntusta ja jotenkin myös tosi outoo, koska täällä Fuengirolassa ei oo lehtipuita niin oli tosi outoo nähä lehtipuita. Ja me syötiin hienossa ravintolassa missä oli hyvää ruokaa ja tosi hyvää suklaamoussee NAM!

Maisemii meijän leirntäalueelta..

Perjantaina koitti lähtö partioleirille mitä mä oon kauhulla odottanu, koska mä en oo mikään eräjormapersoona ja mä vihaan ylikaiken tässä maailmassa telttailua, se ei vaan oo mun juttu. No kuitenkin lähettiin sitten ja toivottiin kovasti, että ei satais vettä, jotta pystyttäisiin olemaan leirillä. Vesisade kuitenkin saapui yöllä meidän riemuksi ja sitten olikin kaikki kamat märkiä ja niitä lähettiin yöllä raahaamaan kohti sisätilaa, että aamulla saisi lapset kuivia vaatteita päälle. Kun kamoja vietiin nii tuli sitä vähän kuperkeikkaakin heitettyy, mutta kaikki lasten tavarat saatiin turvallisesti siirrettyy sisälle. Aamulla oli hyvää aamupalaa ja kaakoaa mikä oli pelastus yön jälkeen ja sitten lähettiin vähän kattelee aluetta, koska eihän sitten aamulla enää vettä satanut. Kierreltiin siellä ja siellä oli paljon mäntyjä, mutta ne ei ollut samanlaisii kuin Suomeessa vaan ne oli niiku anoreksia versioita Suomen männyistä. Kuitenkin sitten syötiin vähän hernekeittoo ja leikittiin ja sitten bussi tuli ja vei meijät kotiin päivää aikasemmin kun kaikki kamat ja teltat oli märkiä niin ei sitten koettu, että haluttiin leirii jatkaa. Oli itellä ainakin väsymystaso niin korkeella, että oli oikeesti hyvä, että pääsi sänkyyn kämpille nukkumaan ja sai nukkua niin paljon kuin ite halus!

Sunnuntaina kun heräsi niin täällä sato taas ja siinä vaiheessa oli oikeesti sika onnellinen siitä, että oli kämpillä eikä metsässä. Toisaalta täällä kun sataa niin ollaan saatu huomata, että vettä ei tuu ihan mitenkään vähää vaan sitä yleensä tulee tosi paljon ja se, että tää maa ei tunne käsitettä katukaivo. Täällä on kaikki kadut aina täynnä vettä ja joka paikassa on lätäköitä toiset vähän isompi ja toiset vähän pienempiä. Tää ei mua enää niin paljoo haittaa kun mä oon saanu kumpparit, mutta sunnuntaina säälin Roope ja Tinaa ketkä yritti löytää paikan missä vois kävellä ja pitää omat kengät kuivina. Ei sellasia paikkoja kauheesti ollut, mutta kyllä ne selvisi tänne seukkarille missä kaikki oli tyytyväisinä kun päästiin pois sateesta.

Muuten tällä viikolla on menny hyvin paitsi, että mua väsyttää vieläkin tän meijän leirin seurauksena. Roopen vanhemmat saapu myös tänne keskiviikkona! Mä myös yritin eilen leipoo kääretorttua ja mä en tiiä mitä sille tapahtu, mut siitä tuli ihan kivikova siis siitä pohjasta. Meijän uuni ei pidä musta ja mä alan koko ajan uskoo vahvemmin, että sillä on mua vastaan jotain mikä on tosi turhauttavaa.. Mutta mä purin mun turhautumisen siihen, että leivoin Tinan avulla omenapiirakan ja se taas onnistu ja oli tosi hyvää =) Ja tänään on ollu vapaapäivä jota oon kuluttanu mm skypettelemällä mun mummin ja pikkuveljen kaa. Mun pikkuveli kohteliaasti kysy, että saako se mun tietokoneen kun se kotiutuu Espanjasta, mutta kattoo nyt miten käy, koska mun veljillä on paha tapa rikkoo kaikki tietokoneet mitä ne käyttää..

Mut kiva että jaksoit lukee blogii ja hei jos oot Suomessa niin törmäillään kolme viikon kuluttuu!

Ronda

Ronda

Ronda

Hey Phineas, whatcha doin?

Hei täällä on taas menny aikaa ja tapahtunu vaikka mitä! On hirmu vaikee nyt alottaa, mutta yritettään tästä nyt kirjottaa kuitenkin jotain järkevää vaikkei nyt oo vähän aikaan tullut kirjoteltua mitään.

Viime viikonloppuna me oltiin partioleirillä missä oli kivaa ja kaikki ihmiset siellä oli kivoja ja oli mukavia partiolaisia. Mä sain sieltä uuden poikaystävän mä en vaan oo ihan varma miten tää meijän suhde kestää kymmenen vuoden ikäeron ja sen että tällä pojalla on toinenki tyttöystävä. Mutta ehkä me selvitettään tätä asiaa sitten joskus, kun taas kohdataan. Tää partioleiri kesti vajaan 24h ja ne oli täynnä vesisadetta, halloween juhlaa, raakaa ruokaa, opettamista ja leikkimistä. Se leirintäalue oli hieno paikka, mutta siellä tosiaan ei ollut kunnon hellasysteemiä tai uunia niin me syötiin raakoja ranskalaisia mitkä oli sillei aika pahoja, mutta kyllä kaikki niitä silti söi. Siellä leirintäalueella oli illalla halloween pileet mihin meidän partiolaiset olis kovasti halunnut mennä, mutta me oltiin julmia ja ei päästetty niitä sinne, mutta päästettiin ne kuitenkin karkki vai kepponen kierrokselle ja nehän tuli sieltä sitten taskut täynnä karkkia takasin.

Nyt tällä viikolla oli helppo ja lyhyt työviikko, koska mun kaveri Tanja tuli tänne keskiviikkona ja lähti tänään aamulla takasin kohti Suomee. Oli ihan sika kivaa saada tänne joku oma ihminen, mutta samalla tänään tuli itkettyä kentällä, kun ei ite pääse kotiin ja toinen lähtee taas täältä pois. Mutta kohta mäkin pääsen kotiin missä on toivottavasti LUNTA! Ja jos Espoossa ei oo lunta niin mä oon lähdössä hiihtolomaksi laskettelee pohjoseen niin siellä on sitten paljon lunta ja pakkasta, jos Espoossa ei vielä sillonkaan oo lunta!

Tanjan kaa me käytiin kondoolihissillä vuoren huipulla mistä ei nähny kunnolla alas, okei ei ollenkaan alas, koska oli niin sumusta. Parhaat näköalat oli kun mentiin kondolihissillä ylös, mutta jossain vaiheessa päästiin pilven sisään ja sitten ei nähty kunnolla mihinkään suuntaan. Toisaalta tää toimi hyvin meille, koska me molemmat pelätään korkeita paikkoja niin eipä tarvinnu siellä vuorenhuipulla pissiä housuun. Kiivettiin kuitenkin ihan siis huipulle asti ja molemmat teki kuolemaa, kun taisteltiin ittemme sinne ylös asti kun tuuli ja portaat oli huonot ja kaikki oli meitä vastaan, mutta päästiin kuitenkin perille. Alas tuleminen ei ollu yhtään helpompaa, kun tuuli puhalas sun selkään niin et meinas joka askeleella kaatuu. Kun päästiin vuorelta alas yritettiin löytää virallista perhospuistoa, mutta ei me sitä mistään löydetty ja me etittiin sitä melkein neljä tuntii. Ainut mitä mä sain oli rakkuloita jalat täyteen. Mä en kyllä vielä luovuta mä löydän sen puiston vielä jostain.

Tanjan kaa käytiin myös Malagassa shoppailee tai Tanja shoppaili mä olin vaan makutuomari. Käytiin myös Tinan ja Roopen kanssa yhdessä kattomassa delfiinejä, merileijonia, pingviineja ja Amazonin eläimiä! Merileijona ja delfiinit piti meille ihan sika hienon shown ja merileijona oli ihan mielettömän söpö! Piccolo oli sen merileijonan nimi. Jos oltais tultu kesällä tänne niin mä olisin päässyt uimaan sen kaa niihin altaisiin, mutta näin talvella mä en sit enää päässy, täytyy mennä sinne sitten joskus kesällä uudestaan. Pingviinitkin oli tosi söpöjä ne heilutti niiden siipiä ja kävi aina välillä pulahtamassa. Siellä niiden pingviinien "iglussa" oli kylmä ylläri, mutta siinä sai vähän esimakua siitä millasta Suomessa tulee sitten olemaan kun pääsee kotiin. Mutta kaikki eläimet oli söpöjä ja niitä oli kiva katto!

Muuten täällä on ollut aika normaalit kaksi viikkoa, ainut on vaan, että täällä on satanut ihan mielettömän paljon ja mä oon huomannut, että mun molemmissa lenkkareissa on pohjassa reijät joten aina kun on satanut mun jalat on ollut ihan läpi märät ja se on aina ollut niin mukavan kivaa. Mutta nytten mulla on onneksi kumisaappaat, jotka Tanja toi mulle Suomesta, kiitos Tanja ja Rohmu, kenen kumisaappaat mulla on nytten. (Rohmu on siis mun pikkusisko) Ja hei mä ostin itelleni ihan sika hienon uuden käsimatkatavaramatkalaukun, joka on sellanen fuksian värinen! Se on tosi hieno ja siinä on neljä pyörää ja mä osaan käyttää sitä paremmin ku Roope, joka ei tajunnut miten sen kahvan saa kokonaan ylös, kerrankin näin päin..

Sadepäivien takii oon kattonut paljon telkkaria ja niitä harvoja kanavia, mitä mä saan englannin kieliseksi. Näiden kanavien joukossa on ollut Disney Channel mistä tulee about kerran tunnissa yksi jakso Phineas & Ferbiä, jotka on koulusta kesälomalla ja tekee joka jaksossa jonkun rakennelman ja sitten niiden sisko yrittää bustaa niitä, muttei ikinä onnistu. Mutta siis mun suosikkihahmo tässä ohjelmassa on näiden veljesten kaveri, joka tulee aina "Hey Phineas, whatcha doin?". Se on hirmu söpö tyttö ja tää sen sanonta on nyt syöpyny mun aivoihin, koska täällä on satanu liikaa!

Tällä viikolla tulee tehtyä paljon töitä, mutta onneksi siihen sisältyy myös hauskoja päiviä! Meillä on torstaina aamulla aikainen herätys, kun lähdetään meijän Torreihmisten kanssa kohti Rondaa ja ollaan siellä sitten koko päivä ihastelemassa maisemia. Meijän mukaan lähtee sellanen mies, joka osaa toimia meijän oppaana mikä on siistii, mutta me ollaan Roopen kanssa yritetty tehä mahdollisimman paljon selvitystä kaikesta mitä voitaisiin tehdä siellä. Perjantaina lähdetään taas partioleirille, mutta tälle leirille tuleekin sitten mukaan paljon enenmmän partiolaisia mikä voi olla kivaa tai kamalaa, koska meijän sudenpennut lähtee mukaan, mutta toivotaan parasta!

Toivottavasti teillä kaikilla menee hyvin ja on kaikki muutenkin hyvin! Ja vielä tähän loppuun laitan pari kuviaa ja sanon mun omalla maailman parhaalle isille hyvää isänpäivää! <3

Kondoolilla ylös

BLUE!

Piccolo harjotteli sen poseerausta!

MUN MATKALAUKKU <3

melkein PUOLIVÄLI!

Hei arvon ihmiset, jotka jaksatte lukee tätä blogii!

Täällä on melkein kaksi viikkoa mennyt ja ne on ollut tapahtumiltaan aika perus viikkoja! Roopen girlfriendi oli täällä ja hän oli oikein mukava nuori neiti, joka oli mallin mittanen. Täällä kun kulki Roopen ja Minnan kaa niin tunsin oloni kääpiöksi, koska minä 164cm en oo yhtä pitkä ku Minna 178cm tai Roope 183cm. Mutta oli niiden kaa ihan kiva aina välillä hengailla vaikka ne onkin ihan in löve ja niiden kattominen aiheutti aina välillä oksennusrefleksejä..

Tosiaan oltiin viime viikon tiistaina kattomassa Kuopion kamarikuoroa ja ne oli ihan mielettömän hyviä ja itelle tuli sellanen fiilis, että joo vois mennä kuoroon laulaa kanssa, koska se olis kivaa ja saisi uusia kavereita ja pääsis ehkä jopa vähän matkustaa mikä on aina plussaa! Mutta niiden mukana oli Johanna Ruskanen ja hänkin lauloi ihan mielettömän kauniisti ja sitäkin oli ilo kuunnella. Kuorolaiset lopetti Finlandia-hymniin ja musta tuntuu, että puolet ihmisistä alkoi siinä vaiheessa itkemään.

Torstaina kun Minna saapui tänne mä olin ahkerasti töissä kun Roope lomaili. Torressa ei ollut ketään ihmisiä ja mä vaan istuin ja pelasin Logo Quizii, kun yksi niistä vanhoista miehistä tuli siinä vähän silmää vinkkailee ja sano, että pääsen sen viereen nukkumaan päikkäreitä jos haluun. Tää pelasti mun päivän, koska kun lähin Torresta pois kaikki meni pieleen. Mä myöhästyin mun junasta, huomasin että mun kameran linssin suoja oli kadonnu ja sitkun pääsin junaan mun vieressä istu ilkee tyttö, joka mm sylki sinne junan lattialla ja olin ihan sata varma että se tähtäs mun kenkiin muttei vaan osunu. Ku jäin pois junasta purin mun raivoo sillä, että menin kämpille lajittelee mun vaatteita, koska mun tarkotus oli pestä pyykkiä. Päätettiin kuitenkin Tinan kaa lähtee Miramariin vähän shoppailee, Tina kyllä hoiti sen shoppailu puolen paremmin ku minä.

Perjantaina mä makasin sohvalla ja pesin pyykkiä ja henkisesti valmistauduin lauantain yöelämän kohtaamiseen koska mä oon saamassa flunssan täältä. Lauantaina mentiin Tinan kaa Plaza de Mayorille tarkotuksena mennä Ikeaan ja ostaa sieltä meille vispilä. No jäi Ikea ja vispilä ostamatta, kun käytiin tutustumassa kauppoihin mitä oli siinä juna-aseman vieressä. Tina löysi tosi hienon Barcan peliasun sen veljelle ja mäkin olisin sellasen halunnut ostaa mun kummipojalle, mutta koska mun tyhmä sisko kannustaa Madridii niin jätin ostamatta, koska mun sisko ois varmaan tuikannu sen peliasun tuleen, kun pääsisin kotiin. Kun päästiin kotiin laitettiin ruokaa ja siitä ruvettiin valmistautumaan iltaa varten. Eka käytiin laulaa vähän karaokee ja sit kierreltiin noita rantakadun baareja ja taas juteltiin sisäänheittäjien kaa ja saatiin "hyviä" tarjouksia. Ilta oli onnistunu kaikilla oli hauskaa ja kun lähetiin kohti kotia ainut ongelma oli ettei meinnattu löytää taksia, joka olis halunnut viedä meijät kotiin.

Tää viikko onkin mennyt aika normaalilla skylillä, kun Minna lähti tiistai aamuna. Tiistaina käytiin Roopen kaa kiertelee Benalmadenassa ja löydettiin delfiinipuisto missä oli mm delfiinejä (YLLÄRI) ja pingviinejä. Ne eläimet esittelee siellä taitojaan ja me mennään tässä toivottavasti jossain vaiheessa kattomaan niiden showta! Äiti pyysi jos voisin ottaa sille yhen pigviinin mukaan ja mä kyllä aattelin yrittää parhaani mut en oo ihan varma saako niitä kauheen helposti sieltä mukaan, mutta aina pitää ainakin koittaa.

Eilen oli Miramarissa Suomi päivät ja käytiin siellä kattoo mitä oli tarjolla. Siellä oli kaikkia näitä suomalaisia yrityksiä mitä täällä oli esillä ja niillä oli sitten maistiaisia tai sai osallistua johonki testeihin ku oli jotain fysioterapiafirmoja.

Täällä on muuten ollu tosi huono sää koko viikon ja on satanu ja ollu kylmä. Okei ei niin kylmä ku Suomessa mutta huomaa, että tännekin on talvi tulossa. Toivottavasti täällä on vielä lämpimiä päivä tulossa, koska ensi viikolla täällä oleminen on PUOLESSA VÄLISSÄ! Mä en voi uskoo, että me ollaan ylittämässä puoli väli ja se herättää paljon tunteita, koska omat tunteet on ristiriidassa, koska täällä on kivaa ja mä haluun olla täällä, mutta sitten taas haluun myös kotiin. Molemmissa maissa on asioita joita mä kaipaan tai tuun kaipamaan, mutta tässä olis nyt listaa molemmista maista mitä mä tuun kaipamaan tai kaipaan:

SUOMI:
-  karkki, täällä ei oo karkkia!
-  netti, koska täällä sellasen hankkiminen on vaikeeta
- ruisleipä
- lumi vaikkei sitä nyt vielä ookkaan paljoo
- perhe ja kaverit 
- sitä että ihmiset ymmärtää mitä mä haluun kun mä puhun suomee tai enklantia
- äitin ruoka

ESPANJA:
- manana eli täällä ei oo ihmisillä mikään kiire mihinkään
- halpa ruoka ja juotavat
- palmut
- näitä ihmisiä keihin on tutustunu täällä
- mun uutta suosikki vaatekauppaa Stradivariusta koska niillä ei oo liikettä Suomessa

 

Valitsen sinut!

Heissan kaikille!

Täällä alkaa tänään vaalien ennakkoäänestys valmistelujuttuja ja me saadaan tänne porttikielto aina lauantaihin asti, se on kurjaa koska koneella olisi kiva olla. Roope on ainut ketä tää ei haittaa kun Roopen tyttöystävä saapuu tosiaan tänne torstaina.

päätettiin tappaa meijän ruoka ku ei ollut mitä me haluttiin!

Perjantaina juhlittiin ferian päättymistä, jonka kunniaksi mentiin feria-alueelle syömään. Suurinta päävaivaa tässä aiheutti se, että meistä kukaan ei puhu mitenkään hyvin espanjaa ja se mitä me saatiin oli suuri mysteeri meille aina siihen hetkeen asti kunnes se meille pöytään tuotiin. Roopen annos oli kaikista onnistunein ja se oli kaikista paras. Mä söin kanaa, joka oli sitkeetä ja alikypsää ja sen syöminen oli vaikeeta kun mun veitsi oli liian tylsä. Tina sai leivän minkä päällä oli jotain tomaattijuttu ja ilmakuivattua kinkkua, mutta se oli aika hyvää vaikka ite mä en pidä mistään kinkusta normaalisti! Kun oltiin syöty käytiin kiertelee eri "baareja" ja tanssittiin ja mä söin hattaran! Ainut paha juttu siinä oli, että siitä tuli pahaolo, kun se oli niin pirun makeeta ja mun kielestä tuli vaaleenpunanen, yritä siinä sitten olla viehättävä.

Matkalla El Corte Inglesiin

Lauantaina me käveltiin lähelle El Corte Inglesiin, joka on vähän niiku Suomen stockka, paitsi että siellä ei ollut hulluja päiviä, ei ollut keltaisia ilmapalloja tai mitään. Siellä etittiin Roopelle uutta kameraa, jonka Roope löysi ja Tina osti kajarit, että voidaan seuravaalla kerralla kun mennään baariin niin kuunella vähän musiikkia! Kaikki oli suhteellisen tyytyväisiä ostoksiinsa ja sitten lähdettiin kohti seurakuntakotia, jossa kaikki rupesi heti dataamaan ja tutkimaan ostoksiaan tai mä en ruvennut ku ostin vaan paketin pattereita eikä niissä nyt mitään ihmeteltävää ollu.

Sunnuntaina skypeilin äitin ja mun pikkusiskon kanssa ennen messua ja isoskoulutusta! Äitin kaa oli kiva puhuu mehän ei oltu ku kuluneen viikon aikana puhuttu ku kaksi kertaa aikasemmin. Tehtiin siinä samalla sitten vaalikoneita ja puhuttiin tulevista kunnallisvaaleista. Äiti ja minä ollaan yleensä äänestetty samaa ihmisitä, mutta nyt ku puhuttiin niin ei ollu samoja ihmisiä top kolmosessa. Tää on muutenkin outoo ku ei äänestä Suomessa vaan täällä, epäilen ettei mun ääni mee perille ja jos mun ehdokasta valita Espoossa tiiän ettei mun ääni oo menny perille! Mut ehdokas on nyt valittu ja meen kirjottaa sen numero heti huomenna jos jaksan niin tonne paperille ja toivon että tää henkilö valitaan ja että mun ääni pääse turvallisesti perille.

Tänään päivä alkoi todella aikasin ku herätys soi 7.30 ja lähettiin Malagaan tutkimaan miten meijän junat menee kun lähdetään seikkailulle Rondaan. Me mentiin junalla ensin täältä Fuengirolasta Malagan juna-asemalle ja sieltä sitten tutkittiin mistä saataisiin ostettua liput ja mennään junaan. Ainut ongelma oli, että me ei päästy sinne junien luokse, koska sinne olisi pitänyt mennä turvatarkastuksen läpi ja se vartia vaati junalippua niin ei sitten voitu käydä kattoo mistä se meijän juna konkreettisesti lähtee. Sitten lähdettiin vähän tutkimaan lähi ympäristöä ja päädyttiin kauppakeskukseen missä oli mm. Primark ja Disney-kauppa. Primarkissa oli halpoja vaateita ja tietysti innostuttiin vähän Roopen kanssa shopailemaan, mutta ite ostin vaan farkut ja kolme paitaa ja ne makso vaan 20e eli halpaa reissu oli! Mutta Primarkissa mä sitten päätin, että oon mies ja menin miesten sovituskoppeihin. Pohdin pitkään ku menin sinne miesten puolelle, että missä kaikki naiset on ja minkä ihmeen takia siellä joku mies sovittaa vaateitta niin ettei sillä oo se sen verho kiinni, mutta kun menin sitten uudestaan sovittamaan lisää vaateita mulle selvisi, että siellä on erikseen miesten ja naisten pukuhuoneet, HUPS! Muuten kierreltiin ympäri Malagaa ja etittiin Picasson museoo mikä löydettiin, mutta aika monen mutkan takana sekin oli piilossa.

Tänään olisi vielä suunnitelmissa mennä Kuopion kamarikuoron konserttiin ja ehkä jos mä jaksan hinata ahterinin Sofia-opistolle niin mennä pilatekseen. Toivotaan, että saan houkuteltua Roopen ja Tinan mun mukaan niin ei tarvii mennä yksin. Katotaan miten käy! Muistakaa kaikki käydä äänestää ennakkoon tai sitten oikeena päivänä!

Love is in the air..?

Heissan!

Me ollaan näin ferialoman kunniaksi saatu Roopen kanssa komennus heräämään aamusin aikasin ja suuntamaan nokkamme kohti Torremolinosta ja siellä ollaan leivottu, viihdytetty vanhempaa väkeä ja suunnitelut erilaisia retki mahdollisuuksia, mitä päästään näiden ihmisten kanssa sitten joka torstai toteuttamaan. Ne retket tulee olemaan meillekin tosi hyviä kokemuksia, koska päästään mm Rhondaan mihin oltiin suunniteltu muutenkin menevämme, mutta nyt päästään laittamaan se firman piikkiin. Nää aamuherätykset ei vaan oo ollu mun juttu ja Roope on aamusin aina tullu huomauttamaan kellosta ja siitä, että mä oon kohta myöhässä. Tänään oli kuitenkin poikkeuksellinen aamu, koska mä heräsin ennen Roopee ja pääsin huomauttamaan Roopelle, että me myöhästytään junasta jos murot ei katoo lautaselta n-y-t-NYT. Ehitiin kuitenkin junaan ja Roope ei tukehtunu muroihin! Torressa tänään leivottiin pullaa ja se oli jotenkin tosi pitkä prosessi kun leivottiin niitä pullia kolme tuntii, mutta saatiin paljon kehuja, oli hyvää pulla!

Tiistaina, kun Roope oli parturissa, mä lähdin seikkailemaan! Voin kertoo, että mulla ei oo kauheen hyvä suuntavaisto ja olin päättänyt metsästää McDonaldsin täältä Fuengirolasta, koska täällä on mäkkäri, jossain vieläkään en tiiä missä se on. No lähdin sitten kulkemaan meijän rantakatua ja ennenku huomasinkaan olin ihan lost ja yritin löytää takasin Centro Finlandiin missä oli siis Roopen parturi. Monta kertaa luulin jo löytäneeni sen, mutta ei se sitten tullukaan vastaan. Kaikken kauheinta oli, että mun perässä kulki mies ja olin sata varma, että se aikoo ryöstää mut. Ei se kuitenkaan ryöstäny ja mä löysin pitkän seikkailun ja kiertoteiden kautta takasin Centroon mistä sitten lähdettiin Roopen kanssa Miramariin, kun Roopen kamera on menny rikki. Roopen kamera sai siellä tuomion, että se lähtee Roopen tyttöystävän mukana Suomeen huoltoon ja Roope ostaa uuden kameran täältä.

Mutta niin siis Roopen tyttöystävä saapuu tänne ensi viikon torstaina ja se on tosi söpöö, koska Roope on ainakin tosi innoissaan siitä, että Minna (the tyttöystävä) saapuu tänne. Mun mielestä on tosi söpöö kuunnella ja kattoo kaikkee mitä Roope on valmis tekee, jotta Minna olisi onnellinen, oon myös vihree kateudesta, koska mäkin haluun tollasen poikaystävän, pojan joka tekisi kaikkensa sen eteen, että mä olisin ilonen! Täällä on muutenkin niin kaikkien pariskuntien ympäröimä, että sitä usein huomaa, että miettii miks mulla ei oo jotain poikaa kenen kaa voisin vaan pitää kädestä kiinni ja olla, koska sitä täällä näkee niin paljon enemmän kun Suomessa. Pariskunnat kulkee pitkin katuja käsikädessä, oli ne sitten 15-vuotiaita tai 85-vuotiaita pareja ja ne kaikki on ihan yhtä söpöjä ja sydäntä lämmittäviä (nyt jos Enni lukee tätä tekstii se on ihan innoissaan, koska oon pitkään sille julistanut, että rakkaus on kuollu). Eiks kaikki tytöt, miksei pojatkin, oo oman elämänsä prinsessoja ketkä vaan odottaa sitä omaa prinssiä valkosella ratsulla? Täällä ainakin tuntuu, että kaikille löytyy prinssi uljas, joka ratsastaa sillä valkeella ratsulla ja pelastaa prinsessan kaikelta pahalta. Muistakaa se kun jatkatte viikkoo eteenpäin ja muistakaa pojat pelastaa ne teijän prinsessat!

Rakkauttaa vaan kaikille!

Malaga ja feria!

Heipparallaa!

MOJITOJA!

Feria-alueen juhlavalot! 

Täällä ollaan juhlatunnelmissa, koska eilen alkoi Fuengirolan feria! Tänne on rakennut iso feria-alue mikä on mun mielestä jaettu aikuisten ja lasten osaan. Lasten osassa on kaikkia tivolilaiteitteita mm. maailmanpyörä, viikinkilaiva ja kaikkia sellasia pelisysteemejä. Aikuisten osassa on sitten taas ravintoloita ja baareja. Me kierreltiin eka koko alue ja päätettiin sitten Tinan kanssa käydä ostamassa itellemme mojitot, litran mojitot. Siinä sittenku odoteltiin meijän mojitoja sytytettiin feria-alueen juhlavalot! Mä olin ajatellu, että siitä olisi tehty tosi iso spektaakkeli, mutta kun kello tuli 22.30 (sillon ne valot sytytettiin) meni ne valot päälle enkä usko, että ihmiset ees tajusi tai huomio sitä mitenkään mikä oli tosi kurjaa, koska ne valot teki siitä alueesta vielä hienomman. No kun oltiin mojitot saatu käteen päätettiin palata baarialueelle ja käydä vähän tanssimassa, kun siellä niitä baareja ja tanssivia ihmisiä oli! Mä myös maistoin sellasta omenaa missä oli suklaata ja nopparelleja ja se oli tosi hyvää, mutta kun sitä söi tarpeeksi niin sitten siitä tuli ällön makee, mutta urheesti söin koko omenan, koska eiks omena päivässä pidä lääkärin loitolla?

Kirkon torni

Tällä viikolla torstaina me suunnattiin Roopen kaa kohti Malagaa, Tina on ollu nyt kipeenä niin Tina ei viittinyt tulla mukaan. Malagaan meni 40 minuuttii junalla ja se aika me ihasteltiin maisemia ja pohdittiin meijän tulevia työmatkoja Torremolinokseen ja sitä kuinka aikasin joudutaan lähtemään Fuengirolasta, jotta ollaan ajoissa Torressa. Torremolinokseen menee n. 20min junalla ja meijän pitäis olla Torressa joskus yheksältä aamulla, tulee aikasimmat herätykset koko reissun aikana! Kun saavuttiin Malagaan oltiin eka pihalla kun lumiukot, kun ei oikein tiedetty missä oltiin ja jäätiinkö ees oikeella pysäkillä pois. Kun alkujärkytyksestä selvittiin ruvettiin kiertelee kauppoja ja löydettiin katu missä oli paljon vaatekauppoja. Kun oltiin kierrelty vaatekaupoissa me suunnattiin nokat kohti Malaga kirkkoa. Kirkko oli talojen keskellä, mutta se oli niin massiivinen ettei sitä voinut olla missaamatta. Kirkkoon makso 5e sisään, mutta se oli sen arvosta. Kirkko oli tosi kaunis ja siellä oli ihan mielettömän kauniit urut.

Tässä on nyt ne urkut!

Kirkossa oli paljon lasimaalauksia ja me kuvattiin varmaan kaikki, mutta en usko, että kukaan jaksaa niitä kaikkia katoo niin valitsin nyt vaan yhen, mutta sekin on tosi huono, koska mä en oo ollu jättiläinen ja ne maalaukset oli aina tosi korkeella mikä oli turhauttavaa olisi pitänyt olla parempi objektiivi! Mutta noi massiiviset puuovet oli tosi hienot ja niitäkin oli monet ja toiset oli vielä isompia ja kirkkoon.


Me kiereltiin Roopen kaa tuolla kirkossa joku tunti ja molemmat oli
ottanut ihan liikaa valokuvia! Mutta kun lähettiin Roope halusi vielä jäädä ihmettelemään sellasta pientä kauppaa mikä oli siinä kirkonyhteydessä ja mä päätin käydä vessassa sitten siinä samalla ja voin kulkaa kertoo teille, että se oli ehkä elämäni hirvein vessakokemus. Siis se oli likanen ja ällö. Se näytti tosi vanhalta ja siltä, että siellä olis murhattu joku. Ei siitä sen enempää! Mutta siellä kaupassa oli kaikkee kuvia ja infoo kirkosta ja sitten oli rukousnauhoja. Roope osti sieltä kaupasta ristin mihin Roope kovasti kaipaa nyt jotain itse korua, että sitä ristiä voi käyttää. Siellä kaupassa oli myös erittäin söpö pikku tyttö, joka oli pukeutunu sellaseen flamegotanssijamekkoon ja tämän pikku tytön isä osti sille ristin sieltä kaupasta.

omskisnomski!

Kirkon jälkeen oltiin nälkäisiä ja lähettiin etimmään jotain ruokapaikkaa mihin voitaisiin mennä syömään. Sitten muistettiin, että oltiin nähty tutun näköinen M-kirjain ja päätettiin lähteä sitä sitten metsästämään. Sieltähän sitten muutaman mutkan kautta löydettiin mäkkäri ja mentiin sinne sitten syömään. Yleensä täällä on ruoka aika halpaa, mutta mäkkärin ruoka oli aika saman hintaista kuin Suomessa! Oli kyllä erittäin hyvän makuinen Big Mac hamppari, mutta ranskalaiset oli todella pahoja! Muuten Malaga oli tosi hieno kaupunki, ainakin niiltä osin mitä mä oon sitä nähny, mutta pitää nähdä lisää että voi antaa kokonaisarvosana!

Nytten meillä alkaa ihan justiinsa pyhäkoulu ekaa kertaa toivotaan, että sinne tulee lapsia! Ja tänään on myös erittäin suuri päivä, koska tänään tulee El Classio! Barcelona vs Real Madrid ja sitä ollaan illalla isoskoulutuksen jälkeen kattomaan! Toivokaa kaikki Barcelonan voittoa, koska se tarkoittaa sitä, että Santtu on mulle pitsan ja tuopin velkaa.

HYVÄÄ PÄIVÄNJATKOA KAIKILLE! =)

Hola!

Kolmas viikko on lähtenyt mukavasti käyntiin oikein aurinkoisena! Viime viikollahan täällä satoi ainakin kolme päivää putkeen, ja kovat rankkasateet ja tulvat olivat aiheuttaneet muutamien ihmisten kuolemankin. Jotenkin tuntui hurjalta, kun ei täällä Fuengirolassa kuitenkaan niin pahasti tulvinut. Onneksi. Viime viikon lauantaina suunnattiin nokkamme kohti Miramaria, kaupungin laidalla olevaa ostoskeskusta kohti. Kokoluokassaan Miramar voisi olla suunnilleen Jumbon kokoinen. Kyllähän niitä liikkeitä riittikin joka lähtöön, kierrettiin tietysti kaikki kivoimmat vaateliikkeet! Lemppareimmat ainakin itelle löytyi Bershkasta ja Stradivariuksesta, joissa vaatteet ovat aika edullisia.
Miramarissa menikin sellaset reippaat 5h jonka jälkeen suunnattiin pizzerian kautta kämpille. Niin ja haettiin iltaa varten myös viinit ym. Päätimme nimittäin lähteä katsastamaan rantakadun yöelämää.

Jansku näyttää miten tangoa tanssitaan.

No se yöelämä, sanoisinko, oli hyvin brittivoittoista. Koska turistisesonki on jo täällä ohi, ei meno ole ehkä enää niin kaoottista kuin kesällä. Yökerhot ja baarit olivat suurimmaksi osaksi brittien valtaamia, höystettynä joillakuilla paikallisilla. Noh, ei siinä mitään, sillä minun ja Janskun tanssijalkaa vipatti sen verran, että valittiin vain joku baari missä soi hyvä musa ja missä oli kohtuullisen kokoinen tanssilattia. Oli kivaa jammailla, mutta seurueemme miespuoleiset henkilöt eivät kovin tästä tanssimisesta innostuneet, joten meidät houkuteltiin lähtemään kotia JO kolmelta! Täällä kun nuo baarit taitaa olla auki aamuun asti. Paras menokin alkoi vasta siinä kahden jälkeen. Niin, käytiinhän me muuten ihan ekaks sellasessa suomalaisessa karaokepubissa, jossa tuli sellainen olo kuin olisi ollut Olarin lähikapakassa. Ei siitä sen enempää.

Sunnuntaina olikin sitten leppoisa päivä, itse olin altaalla ottaa aurinkoa noin 1,5h. Alkoi niin pahasti kuumottaa aurinko ja kun ei tuullut juuri yhtään niin oli pakko siirtyä sisätiloihin. Tuo meidän allasalue on kyllä tosi kiva, mutta ne on kai nyt 1.10 alkaen sulkenut sen. Tai ainakin kyltissä lukee että alue on auki toukokuun lopusta syyskuun loppuun. Espanjalaisten mielestä nyt on syksy, koska päivälämpötila on enää siinä 25-27 asteessa. No mutta onneksi rannalle pääsee, eikä ole matkakaan pitkä! Hähää, sinne sitten taas viikonloppuna..jos ei taas rankkasateet yllätä..

Sataa sataa ropisee!

Heissan!

Täällä sataa nyt kolmatta päivää peräkkäin mikä ei oo kivaa, mutta toisaalta eipä täälläkään voi koko aikaa paistaa aurinko ja olla lämmin. Tää on hyvä juttu myös, koska nyt saa käyttää kaikkia villapaitoja ja housuja mitkä raahasin tänne eli en turhaan pakannu lämpimiä vaateita tänne mukaan! Täällä on kyllä muutenkin yleensä iltasin ollu sellanen aika viileähkö sää, mutta nyt on ekoja päiviä ollu kun on viittinyt laittaa villatakin päälle. Ja oudointa tässä on se, että Suomessa sateen jälkeen tuoksuu aina tosi hyvältä ja se on kiva tuoksu, mutta täällä ei tuu sellasta samanlaista tuoksua tai hajua, huomaa että on selvästi erilaisessa ympäristössä!

Täällä on nyt oltu taas yksi viikko ja se on menny tosi nopeesti! Meillä on ollut partioo, missä on oikeesti tosi kivaa. Lapset on aika energisiä, mutta silti ne on tosi sulosia ja mukavia! Toisessa partiossa oli 10 poikaa paikalla ja siinä ryhmässä oli aika paljon energiaa, mutta ne pojat on hirmu herttasia ja ne oikeesti haluu kuunnella ja tehä juttuja siellä partiossa, mikä tekee niistä mun suosikkipoikia tässä maailmassa! On siinä toisessakin ryhmässä kivoja poikia ja tyttöjä, mutta nää pojat on vallottanu jonkun paikan mun sydämessä!

Meijän isoskoulutuksessakin oli kolme tyttöä, jotka oli urheasti saapunut paikalle! Joku niitä kauheesti koko ajan nauratti, mutta uskon, että oon ollu ihan samanlainen 15-vuotias. Ne lupautu olemaan ainakin syksyn ja odotti kyllä innolla kevään rippikoulua ja leirejä mihin he pääsisivät mukaan. Ollaan siis onnekkaita, kun saatiin isoskoulutus taas käyntiin ja Kaisa puhu, että on mahollista, että tulee vielä lisää porukkaa mukaan, kun jotkut kaksi tyttöä oli kyselly Kaisalta mahdollisuutta osallistua koulutukseen! Täällä nää työtehtävät onnistuu siis oikein mainiosti! Ja ensi viikolla alkaa sunnuntaina vielä pyhäkoulu, mitä pidetään yhdessä Kaisan kanssa eli meille tulee vielä lisää tekemistä, kun sitä täällä muutenkin on ihan liikaa...

Muuten elämä täällä on aika rutiinia. Käytiin sunnuntaina kattoo Malagan peliä Reflassa yhdessä Santun kanssa, kehen ollaan täällä tutustuttu! Santtu kannustaa Real Madridia, mutta me Tinan kaa yritettään silti tulla Santun kanssa toimeen vaikka meijän joukkueet nyt verivihollisia onkin (me kannatettaan Tinan kaa ainoaa ja oikeaa jalkapallojoukkuetta eli Barcelonaa). Roope ei kannata ketään ja Roope usein joutuukin meitä toppuuttelemaan, kun ruvetaan Santun kaa jalkapallosta puhumaan!

Viikonlopun tai lauantain suunnitelmissa olisi mennä shoppailee Miramariin, joka on ISO kauppakeskus täällä jossain. En oo varma missä mut sinne on niin pitkä matka, että sinne mennään bussilla. Ja me aatteltiin mennä laulaa karaokee! Täällä on monta suomalaista baaria, mitkä on erikoistunut suomalaiseen karaokeen, joten mennään ehkä niitä koittamaan!

Täällä tulee kuitenkin joka päivä ajateltua Suomea ja kaikkia niitä ihmisiä ketkä sinne jäi. Joka päivä mietin mun ihmisiä ketkä jäi Suomeen. Koulua ja mun työpaikkaakin mulla on täällä ollut ikävä! Töiden ikävöinti oli ehkä ouduin juttu mitä mulle on täällä tapahtunu, mut sekin oli tosi kivaa, koska mulla on ihan mahtavat työkaverit ja hyvä työpaikka!

Ja hei annoin Roopella ja Tinalle oikeudet kirjottaa tänne tekstejä, että yritäkää sit aina arvailla kuka täällä kirjottaa!

Eka viikko !

Hola vaan kaikille!

Meidän Seukkari!

Täällä on nyt viikko oltu ja siihen on sisältynyt paljon ylä- ja alamäki, mutta vielä ollaan hengissä! Elikkäs maanantaina alkoi sitten työt ihan kunnolla! Tavattiin meijän pappi täällä seurakuntakodilla ja juteltiin hänen kanssaan meijän harjoittelun tavoitteista ja aikataulusta ja siitä mitä ihmettä me nyt tehdään seuraavat kolme kuukautta! Musta ja Roopesta tuli työpari ja pidetään täällä partioo, isoskoulutusta ja pyhäkoulua!

Partiota on nyt ainakin vielä kolme kertaa viikossa, maanantaisin, keskiviikkosin ja torstaisin, mutta toi torstai voi jäädä pois, kun meitä "ohjaajia" on siellä seittemän. Maanantain ja keskiviikon ryhmät "Sudenpennut" on molemmat tosi poika voittoisia ryhmiä ja niillä pojilla riittää juttua ja energiaa vaikka muille jakaa! Partiossa on tosi hauskaa olla ja meillä on vielä jossain vaiheessa täällä kaksi leiriä näille partiolaisille, mikä on mun mielestäni tosi siistii. Toinen leireistä on jonkun kartanon pihalla ja me päästään käsittääkseni vielä tutustumaan tähän kartanoon vielä paremmin, mikä tekee koko jutusta vielä paremman!

Eipä me muuta töitä olla täällä oikeestaan vielä ehditty tehdä paitsi suunnitella meijän tämän päivästä isoskoulutusta, mutta sekin on nyt jännärin paikka, että tuleeko tänne ketään. Kaisan mukaan täällä on yleensä ollut kaksi ihmistä isoskoulutuksessa, mutta toivotaan, että tänne tulisi enemmän kuin kaksi ihmistä! Käytiin keskiviikko aamuna suomalaisessa koulussa mainostamassa isoskoulutusta ja toivotaan, että ne nyt haluaisi tulla tänne meijän kaa hengailee! 

Mutta me ollaan tehty täällä suuria kulttuuriin tutustumisia, joista suurin tapahtui perjantaina, kun päätettiin lähteä junalla kohti IKEAA! Kyllä täällä on Ikea, joka oli aika lailla samanlainen kuin Ikeat Suomessa. Tää Ikea oli vaan palmujen keskellä. Tänne kun tultiin viime lauantaina oli hämmästys erittäin suuri kun huomattiin, että hei täällä on Ikea! Ikea oli niinku olisi ollut taas kotona missä oli hyvät puolensa, mutta kyllä sitten taas tuli koti-ikävästäkin muistutus, kun tajusin niin, että en mä oikeesti ookkaan kotona vaikka täällä Ikeassa pyörin, mutta tämän hetken pelasti ruoka jota oli erittäin vaikea tilata, koska mä en puhu espanjaa ja täällä ei ihmiset yleensä puhu englantia tai jos puhuu niin ne ei osaa sitä kauheen hyvin.. Mutta saatiin lihapullat tilattuu, vaikka mä ne olisin ranskalaisilla halunnu niin oli toi perunamuussikin ihan hyvää! Yhteen pullaan oli laitettu kiinni ruotsin lippu, mikä oli mun mielestä vähän outoo, kun ei tollasta saa ees Suomesta niin miksi sellasen saa täältä. Mutta muuten annos oli hyvin samanlainen ja samanmakuinen kuin Suomesta olisi saanut. Roope hämmästeli sitä, että pullien kaa sai puolukkahilloo, mutta kyllä sillekin sitten selvisi, että sama käytäntö on Suomessa ne vaan yleensä kysyy, että haluutko puolukkahilloo vai et.


Lauantaina suunnattiin rannalle ja siellä sitten poltettiin ihoo jo nyt kaikilla on vähän paikat palannut, toisilla enemmän ku toisilla. Ja me kyllä käytettiin aurinkorasvaa, mutta silti jotenkin onnistuttiin polttamaan paikat. Toisaalta ehkä sitä olisi pitänyt käyttää sillei laita lisää aina säännöllisin väliajoin kun täällä ilmeisesti toi aurinko toimii vähän tehokkaamin kun Suomessa!

Oudoin asia täällä Espanjassa on mitä mä en vaan ymmärrä on se, että täällä menee suurin osa kaupoista joka päivä klo 14-17 kiinni. Sillon vietettään siestaa. Mun mielestä se on niin outoo ja siihen pitää kuitenkin aina varautuu jos haluu johonkin tiettyyn kauppaan mennä, esim. ostamaan postimerkkejä. Se on kyllä hyödyllistä kun täällä vanhempien pitää hakea alakouluikäiset lapset koulusta! Mutta mun mielestä toi on vaan niin outoo, että kaupat menee kiinni keskellä päivää!

Loppuun vielä pari kuvaa joille en keksiny mitään järkevää paikaa!

Ikean tärkein ostos!

Täällä oli yksi päivä hieno auringonlasku!

Tollasen lipaston voisin viedä Suomen!

KUVIA!

Tina auringonpalvoja!

Mejän olkkari ja sieltä näkyy yksi kolmesta parvekkeesta!

Meijän keittiö

Näkymiä meijän parevekkeelta

 Nää on nyt niitä hiekkarakennelmia!

Tää on nyt se kuoleman mäki, tällä kertaa mennään alaspäin.

MÄ OON TÄÄLLÄ!

Elikkäs eilen alkoi suuri matka kohti Espanjaa ja täällä mä nyt oon! Täällä on ihan mielettömän kuuma ja kaunista. Toisaalta tää voi myös olla isoa uuden viehtystä ja kohta kaikki on rumaa ja tää ilmakin alkaa olee tosi kylmä.

Mutta eilen kun saavuttiin lentokentälle eka jännityksen paikka oli tuleeko kaikkien laukut paikalle. No onneksi kaikkien laukut oli päässy perille ja löydettiin vielä tiemme juna-asemalle ja sieltä sitten meijän asunnon välittäjä tuli meitä hakemaan ja vei meijän asunnolle, joka ei oo läävä vaan oikeesti tosi hieno. Kun oltiin allekirjotettu vuokrasopimus ja tutkailtu meijän asuntoo mentiin ruokakauppaan. Sieltä osteltiin kaikkee tarpeellista mitä nyt tarvittaisiin ekan illan aikana. Ruokana oli pitsaa, koska se oli ainut ruoka mihin meijän energia riitti ja sen jälkeen nukkumaan, koska me jouduttiin kiipeemään kuoleman mäki ylös tänne meijän asunnolle meijän laukkujen kanssa!

Tänään aamulla kaikki heräsi omaan tahtiin ja sitten lähdettiinkin seikkailemaan täällä Fuengirolan alueella. Kateltiin kauppoja ja käytiin rannalla, jossa oli paljon ihmisiä, koska tänään on käsittääkseni siesta eli kaikki kaupat on kiinni ja ihmiset viettää yhdessä perheen kanssa aikaa. Siellä rannalla, kun käveltiin niin siellä oli ihan mielettömän hienoja heikkaveistoksia, joita jotkut ihmiset oli sinne rakentanut ja nähtiin yksi mitä oltiin rakentamassa.

Sitten me tavattiin Kaisa, joka toimii meijän harkkaohjaajana. Kaisa ainakin vaikuttaa tosi mukavalta ja kerto meille paljon tärkeitä asioita, joita on hyvä tietää ja kerto paljon siitä mitkä meijän työtehtävät on. Saatiin tietää miten tää seurakunta on saanut alkunsa ja minkälaisia suomalaisia täällä asuu. Huomenna alkaa sitten harkka ja kaikki mahdollinen toiminta ja suunnittelu mitä vaan jaksettaan tehä.

Täällä oleminen on tosi kivaa, mutta toisessa hetkessä voi olla tosi kurjaa. Uskon, että se on vaan tätä alkua tai niin mä myös toivon, koska on aika tunteiden vuoristorataa ollut nyt viimeset kaksi päivää. Onneksi mulla on kuitenkin hyvää vertaistukea täällä, Tina ja Roope. Tää olisi varmaan ihan hirveetä yksin, mutta onneksi mulla on kaksi muuta ihmistä ketkä käy tätä prosessia kanssa läpi. Mutta eiköhän tää tästä ekat päivät on kuulemma kurjia, mutta sittenkun tottuu tähän kaikkeen niin alkaa mennä paremmin, JEE!

Nyt meillä alkaa messu, jossa meijät esitellään seurakuntalaisille, joten kiitos ja kummarrus kaikille, jotka jaksoi lukea ja anteeks kaikista kirjotusvirheistä ja kielioppivirheistä. Ja kuvia saatte ensi kerralla, koska tää on niin hidas niitä lataamaan! ADIOS!

Lähtölaskenta alkakoon...

7 PÄIVÄÄ! 

Kohta se lähtö on oikeesti täällä. Viikon päästä tähän aikaan mä istun Espanjan Fuengirolassa, toivottavasti meijän vuokra-asunnossa, jossa voi sitten ihmetellä sitä, että oon oikeesti saapunut tänne. Fuengirolassa alkaa työt ilmeisesti aikalailla heti sunnuntaina ja siitä sitten jatkuu seuraavat kolme kuukautta ahkerasti töitä tehden. 

Nyt palkitaan kahden vuoden odotus, koska mä oon odottanu tätä siitä asti, kun sain tietää, että oon päässy diakiin! Kaikki oleellinen, paitsi laukkujen pakkaus on tehty! Toisaalta mä en myöskään tiiä mitä otan mukaan, yritän kovasti tehä listaa siitä mitä kaikkee haluun ottaa mukaan, mut silti mä oon sata varma, että jätän Suomeen jotain sellasta mitä haluun ottaa mukaan. 

Mut seuraavaan viikko tulee pitämään sisällään paljon ihania asioita: kavereiden näkemistä, perheen kanssa hengailuu, mun isovanhempien ja muidenkin sukulaisten tapaamista, ehkä vähän koulussa olemista ja koulu tehtävien tekemistä, vielä vähän pitäis töitäkin jaksaa tehä, KARAOKEILTA, uuden tietokoneen hankkiminen ja eräiden kakkanaamojen lentokentälle saattaminen, ehkä..