Elikkäs eilen alkoi suuri matka kohti Espanjaa ja täällä mä nyt oon! Täällä on ihan mielettömän kuuma ja kaunista. Toisaalta tää voi myös olla isoa uuden viehtystä ja kohta kaikki on rumaa ja tää ilmakin alkaa olee tosi kylmä.
Mutta eilen kun saavuttiin lentokentälle eka jännityksen paikka oli tuleeko kaikkien laukut paikalle. No onneksi kaikkien laukut oli päässy perille ja löydettiin vielä tiemme juna-asemalle ja sieltä sitten meijän asunnon välittäjä tuli meitä hakemaan ja vei meijän asunnolle, joka ei oo läävä vaan oikeesti tosi hieno. Kun oltiin allekirjotettu vuokrasopimus ja tutkailtu meijän asuntoo mentiin ruokakauppaan. Sieltä osteltiin kaikkee tarpeellista mitä nyt tarvittaisiin ekan illan aikana. Ruokana oli pitsaa, koska se oli ainut ruoka mihin meijän energia riitti ja sen jälkeen nukkumaan, koska me jouduttiin kiipeemään kuoleman mäki ylös tänne meijän asunnolle meijän laukkujen kanssa!
Tänään aamulla kaikki heräsi omaan tahtiin ja sitten lähdettiinkin seikkailemaan täällä Fuengirolan alueella. Kateltiin kauppoja ja käytiin rannalla, jossa oli paljon ihmisiä, koska tänään on käsittääkseni siesta eli kaikki kaupat on kiinni ja ihmiset viettää yhdessä perheen kanssa aikaa. Siellä rannalla, kun käveltiin niin siellä oli ihan mielettömän hienoja heikkaveistoksia, joita jotkut ihmiset oli sinne rakentanut ja nähtiin yksi mitä oltiin rakentamassa.
Sitten me tavattiin Kaisa, joka toimii meijän harkkaohjaajana. Kaisa ainakin vaikuttaa tosi mukavalta ja kerto meille paljon tärkeitä asioita, joita on hyvä tietää ja kerto paljon siitä mitkä meijän työtehtävät on. Saatiin tietää miten tää seurakunta on saanut alkunsa ja minkälaisia suomalaisia täällä asuu. Huomenna alkaa sitten harkka ja kaikki mahdollinen toiminta ja suunnittelu mitä vaan jaksettaan tehä.
Täällä oleminen on tosi kivaa, mutta toisessa hetkessä voi olla tosi kurjaa. Uskon, että se on vaan tätä alkua tai niin mä myös toivon, koska on aika tunteiden vuoristorataa ollut nyt viimeset kaksi päivää. Onneksi mulla on kuitenkin hyvää vertaistukea täällä, Tina ja Roope. Tää olisi varmaan ihan hirveetä yksin, mutta onneksi mulla on kaksi muuta ihmistä ketkä käy tätä prosessia kanssa läpi. Mutta eiköhän tää tästä ekat päivät on kuulemma kurjia, mutta sittenkun tottuu tähän kaikkeen niin alkaa mennä paremmin, JEE!
Nyt meillä alkaa messu, jossa meijät esitellään seurakuntalaisille, joten kiitos ja kummarrus kaikille, jotka jaksoi lukea ja anteeks kaikista kirjotusvirheistä ja kielioppivirheistä. Ja kuvia saatte ensi kerralla, koska tää on niin hidas niitä lataamaan! ADIOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti