Mihin on menny aika?

HEi vaan täältä!

Meillä on alle kuukausi nyt täällä jäljellä ja se on tosi outoo. Kun tultiin tänne oltiin voi ei kolme kuukautta on tosi pitkä aika mitä kaikkee me voidaanki tehä tänä aikana ja nyt on jäljellä enää kolme viikonloppua ja sitten muutama työpäivä ja sitten pitäiskin tulla takasin Suomeen. Aika on menny niin nopeesti etten mä oikeen tajuu ees sitä, että täältä ollaan oikeesti kohta puoliin lähdössä kotiin. Roope on kovasti yrittäny saada mua miettimään mitä mä haluun pistää päälle kun lähetään täältä kotiin ettei sitten vikana iltana tuu mitään suurta kriisi, kun ne vaatteet mitkä haluis laittaa päälle ei ookkaan puhtaita. Mä kyllä uskon, että mä oon tyytyväinen mihin tahansa vaatteisiin mitä mä puen päälle, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ainut asia minkä mä tiedän on, että pitää harrastaa kerrospukeutumista, koska Suomessa ei ehkä oo niin lämmin kuin täällä. Toisaalta ei täälläkään enää oo mikään shortsikeli, täällä sataa vettä kun esterin hanurista ja on kylmii tuulii! Mutta kyllä aurinkokin vielä paistaa ja sillon on ihan sillei semi lämmintä!

Härkätaisteluareena

No me oltiin torstaina Rondassa missä oli oikeesti tosi kivaa ja siellä oli hienoja maisemia ja syvä rotko minne heiteltiin ennen vanhaa (okei vielä 80-luvulla) ihmisiä! Sinne pohjalle oli kyllä niin pitkä matka, että sä ehit muutamaan kertaan miettimään mitä tuli tehtyä ennenku mätkähdit maahan. Rondassa on myös yksi Espanjan vanhimmista härkätaisteluareenoista, missä me käytiin kanssa. Siellä ei ollu tällä kertaa härkiä, mutta siellä oli kyllä hevosia niiden karsinoissa. Rondassa oli myös tosi kaunis sää, kun me oltiin siellä vaikka piti sataa vettä, toisaalta mä uskon, että kun mulla oli kumpparit jalassa niin sitten ei tietenkään satanu, mutta jos se ei olisi ollut kumppareita ihan 100 varmasti olisi satanu, no mutta mielummin aurinkoinen sää! Rondassa oli myös tosi hieno puisto missä oli vaahteroita, kai, ja niissä oli ihan syksyn väreissä olevat lehdet mikä oli tosi Suomi tuntusta ja jotenkin myös tosi outoo, koska täällä Fuengirolassa ei oo lehtipuita niin oli tosi outoo nähä lehtipuita. Ja me syötiin hienossa ravintolassa missä oli hyvää ruokaa ja tosi hyvää suklaamoussee NAM!

Maisemii meijän leirntäalueelta..

Perjantaina koitti lähtö partioleirille mitä mä oon kauhulla odottanu, koska mä en oo mikään eräjormapersoona ja mä vihaan ylikaiken tässä maailmassa telttailua, se ei vaan oo mun juttu. No kuitenkin lähettiin sitten ja toivottiin kovasti, että ei satais vettä, jotta pystyttäisiin olemaan leirillä. Vesisade kuitenkin saapui yöllä meidän riemuksi ja sitten olikin kaikki kamat märkiä ja niitä lähettiin yöllä raahaamaan kohti sisätilaa, että aamulla saisi lapset kuivia vaatteita päälle. Kun kamoja vietiin nii tuli sitä vähän kuperkeikkaakin heitettyy, mutta kaikki lasten tavarat saatiin turvallisesti siirrettyy sisälle. Aamulla oli hyvää aamupalaa ja kaakoaa mikä oli pelastus yön jälkeen ja sitten lähettiin vähän kattelee aluetta, koska eihän sitten aamulla enää vettä satanut. Kierreltiin siellä ja siellä oli paljon mäntyjä, mutta ne ei ollut samanlaisii kuin Suomeessa vaan ne oli niiku anoreksia versioita Suomen männyistä. Kuitenkin sitten syötiin vähän hernekeittoo ja leikittiin ja sitten bussi tuli ja vei meijät kotiin päivää aikasemmin kun kaikki kamat ja teltat oli märkiä niin ei sitten koettu, että haluttiin leirii jatkaa. Oli itellä ainakin väsymystaso niin korkeella, että oli oikeesti hyvä, että pääsi sänkyyn kämpille nukkumaan ja sai nukkua niin paljon kuin ite halus!

Sunnuntaina kun heräsi niin täällä sato taas ja siinä vaiheessa oli oikeesti sika onnellinen siitä, että oli kämpillä eikä metsässä. Toisaalta täällä kun sataa niin ollaan saatu huomata, että vettä ei tuu ihan mitenkään vähää vaan sitä yleensä tulee tosi paljon ja se, että tää maa ei tunne käsitettä katukaivo. Täällä on kaikki kadut aina täynnä vettä ja joka paikassa on lätäköitä toiset vähän isompi ja toiset vähän pienempiä. Tää ei mua enää niin paljoo haittaa kun mä oon saanu kumpparit, mutta sunnuntaina säälin Roope ja Tinaa ketkä yritti löytää paikan missä vois kävellä ja pitää omat kengät kuivina. Ei sellasia paikkoja kauheesti ollut, mutta kyllä ne selvisi tänne seukkarille missä kaikki oli tyytyväisinä kun päästiin pois sateesta.

Muuten tällä viikolla on menny hyvin paitsi, että mua väsyttää vieläkin tän meijän leirin seurauksena. Roopen vanhemmat saapu myös tänne keskiviikkona! Mä myös yritin eilen leipoo kääretorttua ja mä en tiiä mitä sille tapahtu, mut siitä tuli ihan kivikova siis siitä pohjasta. Meijän uuni ei pidä musta ja mä alan koko ajan uskoo vahvemmin, että sillä on mua vastaan jotain mikä on tosi turhauttavaa.. Mutta mä purin mun turhautumisen siihen, että leivoin Tinan avulla omenapiirakan ja se taas onnistu ja oli tosi hyvää =) Ja tänään on ollu vapaapäivä jota oon kuluttanu mm skypettelemällä mun mummin ja pikkuveljen kaa. Mun pikkuveli kohteliaasti kysy, että saako se mun tietokoneen kun se kotiutuu Espanjasta, mutta kattoo nyt miten käy, koska mun veljillä on paha tapa rikkoo kaikki tietokoneet mitä ne käyttää..

Mut kiva että jaksoit lukee blogii ja hei jos oot Suomessa niin törmäillään kolme viikon kuluttuu!

Ronda

Ronda

Ronda