Mihin on menny aika?

HEi vaan täältä!

Meillä on alle kuukausi nyt täällä jäljellä ja se on tosi outoo. Kun tultiin tänne oltiin voi ei kolme kuukautta on tosi pitkä aika mitä kaikkee me voidaanki tehä tänä aikana ja nyt on jäljellä enää kolme viikonloppua ja sitten muutama työpäivä ja sitten pitäiskin tulla takasin Suomeen. Aika on menny niin nopeesti etten mä oikeen tajuu ees sitä, että täältä ollaan oikeesti kohta puoliin lähdössä kotiin. Roope on kovasti yrittäny saada mua miettimään mitä mä haluun pistää päälle kun lähetään täältä kotiin ettei sitten vikana iltana tuu mitään suurta kriisi, kun ne vaatteet mitkä haluis laittaa päälle ei ookkaan puhtaita. Mä kyllä uskon, että mä oon tyytyväinen mihin tahansa vaatteisiin mitä mä puen päälle, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ainut asia minkä mä tiedän on, että pitää harrastaa kerrospukeutumista, koska Suomessa ei ehkä oo niin lämmin kuin täällä. Toisaalta ei täälläkään enää oo mikään shortsikeli, täällä sataa vettä kun esterin hanurista ja on kylmii tuulii! Mutta kyllä aurinkokin vielä paistaa ja sillon on ihan sillei semi lämmintä!

Härkätaisteluareena

No me oltiin torstaina Rondassa missä oli oikeesti tosi kivaa ja siellä oli hienoja maisemia ja syvä rotko minne heiteltiin ennen vanhaa (okei vielä 80-luvulla) ihmisiä! Sinne pohjalle oli kyllä niin pitkä matka, että sä ehit muutamaan kertaan miettimään mitä tuli tehtyä ennenku mätkähdit maahan. Rondassa on myös yksi Espanjan vanhimmista härkätaisteluareenoista, missä me käytiin kanssa. Siellä ei ollu tällä kertaa härkiä, mutta siellä oli kyllä hevosia niiden karsinoissa. Rondassa oli myös tosi kaunis sää, kun me oltiin siellä vaikka piti sataa vettä, toisaalta mä uskon, että kun mulla oli kumpparit jalassa niin sitten ei tietenkään satanu, mutta jos se ei olisi ollut kumppareita ihan 100 varmasti olisi satanu, no mutta mielummin aurinkoinen sää! Rondassa oli myös tosi hieno puisto missä oli vaahteroita, kai, ja niissä oli ihan syksyn väreissä olevat lehdet mikä oli tosi Suomi tuntusta ja jotenkin myös tosi outoo, koska täällä Fuengirolassa ei oo lehtipuita niin oli tosi outoo nähä lehtipuita. Ja me syötiin hienossa ravintolassa missä oli hyvää ruokaa ja tosi hyvää suklaamoussee NAM!

Maisemii meijän leirntäalueelta..

Perjantaina koitti lähtö partioleirille mitä mä oon kauhulla odottanu, koska mä en oo mikään eräjormapersoona ja mä vihaan ylikaiken tässä maailmassa telttailua, se ei vaan oo mun juttu. No kuitenkin lähettiin sitten ja toivottiin kovasti, että ei satais vettä, jotta pystyttäisiin olemaan leirillä. Vesisade kuitenkin saapui yöllä meidän riemuksi ja sitten olikin kaikki kamat märkiä ja niitä lähettiin yöllä raahaamaan kohti sisätilaa, että aamulla saisi lapset kuivia vaatteita päälle. Kun kamoja vietiin nii tuli sitä vähän kuperkeikkaakin heitettyy, mutta kaikki lasten tavarat saatiin turvallisesti siirrettyy sisälle. Aamulla oli hyvää aamupalaa ja kaakoaa mikä oli pelastus yön jälkeen ja sitten lähettiin vähän kattelee aluetta, koska eihän sitten aamulla enää vettä satanut. Kierreltiin siellä ja siellä oli paljon mäntyjä, mutta ne ei ollut samanlaisii kuin Suomeessa vaan ne oli niiku anoreksia versioita Suomen männyistä. Kuitenkin sitten syötiin vähän hernekeittoo ja leikittiin ja sitten bussi tuli ja vei meijät kotiin päivää aikasemmin kun kaikki kamat ja teltat oli märkiä niin ei sitten koettu, että haluttiin leirii jatkaa. Oli itellä ainakin väsymystaso niin korkeella, että oli oikeesti hyvä, että pääsi sänkyyn kämpille nukkumaan ja sai nukkua niin paljon kuin ite halus!

Sunnuntaina kun heräsi niin täällä sato taas ja siinä vaiheessa oli oikeesti sika onnellinen siitä, että oli kämpillä eikä metsässä. Toisaalta täällä kun sataa niin ollaan saatu huomata, että vettä ei tuu ihan mitenkään vähää vaan sitä yleensä tulee tosi paljon ja se, että tää maa ei tunne käsitettä katukaivo. Täällä on kaikki kadut aina täynnä vettä ja joka paikassa on lätäköitä toiset vähän isompi ja toiset vähän pienempiä. Tää ei mua enää niin paljoo haittaa kun mä oon saanu kumpparit, mutta sunnuntaina säälin Roope ja Tinaa ketkä yritti löytää paikan missä vois kävellä ja pitää omat kengät kuivina. Ei sellasia paikkoja kauheesti ollut, mutta kyllä ne selvisi tänne seukkarille missä kaikki oli tyytyväisinä kun päästiin pois sateesta.

Muuten tällä viikolla on menny hyvin paitsi, että mua väsyttää vieläkin tän meijän leirin seurauksena. Roopen vanhemmat saapu myös tänne keskiviikkona! Mä myös yritin eilen leipoo kääretorttua ja mä en tiiä mitä sille tapahtu, mut siitä tuli ihan kivikova siis siitä pohjasta. Meijän uuni ei pidä musta ja mä alan koko ajan uskoo vahvemmin, että sillä on mua vastaan jotain mikä on tosi turhauttavaa.. Mutta mä purin mun turhautumisen siihen, että leivoin Tinan avulla omenapiirakan ja se taas onnistu ja oli tosi hyvää =) Ja tänään on ollu vapaapäivä jota oon kuluttanu mm skypettelemällä mun mummin ja pikkuveljen kaa. Mun pikkuveli kohteliaasti kysy, että saako se mun tietokoneen kun se kotiutuu Espanjasta, mutta kattoo nyt miten käy, koska mun veljillä on paha tapa rikkoo kaikki tietokoneet mitä ne käyttää..

Mut kiva että jaksoit lukee blogii ja hei jos oot Suomessa niin törmäillään kolme viikon kuluttuu!

Ronda

Ronda

Ronda

Hey Phineas, whatcha doin?

Hei täällä on taas menny aikaa ja tapahtunu vaikka mitä! On hirmu vaikee nyt alottaa, mutta yritettään tästä nyt kirjottaa kuitenkin jotain järkevää vaikkei nyt oo vähän aikaan tullut kirjoteltua mitään.

Viime viikonloppuna me oltiin partioleirillä missä oli kivaa ja kaikki ihmiset siellä oli kivoja ja oli mukavia partiolaisia. Mä sain sieltä uuden poikaystävän mä en vaan oo ihan varma miten tää meijän suhde kestää kymmenen vuoden ikäeron ja sen että tällä pojalla on toinenki tyttöystävä. Mutta ehkä me selvitettään tätä asiaa sitten joskus, kun taas kohdataan. Tää partioleiri kesti vajaan 24h ja ne oli täynnä vesisadetta, halloween juhlaa, raakaa ruokaa, opettamista ja leikkimistä. Se leirintäalue oli hieno paikka, mutta siellä tosiaan ei ollut kunnon hellasysteemiä tai uunia niin me syötiin raakoja ranskalaisia mitkä oli sillei aika pahoja, mutta kyllä kaikki niitä silti söi. Siellä leirintäalueella oli illalla halloween pileet mihin meidän partiolaiset olis kovasti halunnut mennä, mutta me oltiin julmia ja ei päästetty niitä sinne, mutta päästettiin ne kuitenkin karkki vai kepponen kierrokselle ja nehän tuli sieltä sitten taskut täynnä karkkia takasin.

Nyt tällä viikolla oli helppo ja lyhyt työviikko, koska mun kaveri Tanja tuli tänne keskiviikkona ja lähti tänään aamulla takasin kohti Suomee. Oli ihan sika kivaa saada tänne joku oma ihminen, mutta samalla tänään tuli itkettyä kentällä, kun ei ite pääse kotiin ja toinen lähtee taas täältä pois. Mutta kohta mäkin pääsen kotiin missä on toivottavasti LUNTA! Ja jos Espoossa ei oo lunta niin mä oon lähdössä hiihtolomaksi laskettelee pohjoseen niin siellä on sitten paljon lunta ja pakkasta, jos Espoossa ei vielä sillonkaan oo lunta!

Tanjan kaa me käytiin kondoolihissillä vuoren huipulla mistä ei nähny kunnolla alas, okei ei ollenkaan alas, koska oli niin sumusta. Parhaat näköalat oli kun mentiin kondolihissillä ylös, mutta jossain vaiheessa päästiin pilven sisään ja sitten ei nähty kunnolla mihinkään suuntaan. Toisaalta tää toimi hyvin meille, koska me molemmat pelätään korkeita paikkoja niin eipä tarvinnu siellä vuorenhuipulla pissiä housuun. Kiivettiin kuitenkin ihan siis huipulle asti ja molemmat teki kuolemaa, kun taisteltiin ittemme sinne ylös asti kun tuuli ja portaat oli huonot ja kaikki oli meitä vastaan, mutta päästiin kuitenkin perille. Alas tuleminen ei ollu yhtään helpompaa, kun tuuli puhalas sun selkään niin et meinas joka askeleella kaatuu. Kun päästiin vuorelta alas yritettiin löytää virallista perhospuistoa, mutta ei me sitä mistään löydetty ja me etittiin sitä melkein neljä tuntii. Ainut mitä mä sain oli rakkuloita jalat täyteen. Mä en kyllä vielä luovuta mä löydän sen puiston vielä jostain.

Tanjan kaa käytiin myös Malagassa shoppailee tai Tanja shoppaili mä olin vaan makutuomari. Käytiin myös Tinan ja Roopen kanssa yhdessä kattomassa delfiinejä, merileijonia, pingviineja ja Amazonin eläimiä! Merileijona ja delfiinit piti meille ihan sika hienon shown ja merileijona oli ihan mielettömän söpö! Piccolo oli sen merileijonan nimi. Jos oltais tultu kesällä tänne niin mä olisin päässyt uimaan sen kaa niihin altaisiin, mutta näin talvella mä en sit enää päässy, täytyy mennä sinne sitten joskus kesällä uudestaan. Pingviinitkin oli tosi söpöjä ne heilutti niiden siipiä ja kävi aina välillä pulahtamassa. Siellä niiden pingviinien "iglussa" oli kylmä ylläri, mutta siinä sai vähän esimakua siitä millasta Suomessa tulee sitten olemaan kun pääsee kotiin. Mutta kaikki eläimet oli söpöjä ja niitä oli kiva katto!

Muuten täällä on ollut aika normaalit kaksi viikkoa, ainut on vaan, että täällä on satanut ihan mielettömän paljon ja mä oon huomannut, että mun molemmissa lenkkareissa on pohjassa reijät joten aina kun on satanut mun jalat on ollut ihan läpi märät ja se on aina ollut niin mukavan kivaa. Mutta nytten mulla on onneksi kumisaappaat, jotka Tanja toi mulle Suomesta, kiitos Tanja ja Rohmu, kenen kumisaappaat mulla on nytten. (Rohmu on siis mun pikkusisko) Ja hei mä ostin itelleni ihan sika hienon uuden käsimatkatavaramatkalaukun, joka on sellanen fuksian värinen! Se on tosi hieno ja siinä on neljä pyörää ja mä osaan käyttää sitä paremmin ku Roope, joka ei tajunnut miten sen kahvan saa kokonaan ylös, kerrankin näin päin..

Sadepäivien takii oon kattonut paljon telkkaria ja niitä harvoja kanavia, mitä mä saan englannin kieliseksi. Näiden kanavien joukossa on ollut Disney Channel mistä tulee about kerran tunnissa yksi jakso Phineas & Ferbiä, jotka on koulusta kesälomalla ja tekee joka jaksossa jonkun rakennelman ja sitten niiden sisko yrittää bustaa niitä, muttei ikinä onnistu. Mutta siis mun suosikkihahmo tässä ohjelmassa on näiden veljesten kaveri, joka tulee aina "Hey Phineas, whatcha doin?". Se on hirmu söpö tyttö ja tää sen sanonta on nyt syöpyny mun aivoihin, koska täällä on satanu liikaa!

Tällä viikolla tulee tehtyä paljon töitä, mutta onneksi siihen sisältyy myös hauskoja päiviä! Meillä on torstaina aamulla aikainen herätys, kun lähdetään meijän Torreihmisten kanssa kohti Rondaa ja ollaan siellä sitten koko päivä ihastelemassa maisemia. Meijän mukaan lähtee sellanen mies, joka osaa toimia meijän oppaana mikä on siistii, mutta me ollaan Roopen kanssa yritetty tehä mahdollisimman paljon selvitystä kaikesta mitä voitaisiin tehdä siellä. Perjantaina lähdetään taas partioleirille, mutta tälle leirille tuleekin sitten mukaan paljon enenmmän partiolaisia mikä voi olla kivaa tai kamalaa, koska meijän sudenpennut lähtee mukaan, mutta toivotaan parasta!

Toivottavasti teillä kaikilla menee hyvin ja on kaikki muutenkin hyvin! Ja vielä tähän loppuun laitan pari kuviaa ja sanon mun omalla maailman parhaalle isille hyvää isänpäivää! <3

Kondoolilla ylös

BLUE!

Piccolo harjotteli sen poseerausta!

MUN MATKALAUKKU <3