Love is in the air..?

Heissan!

Me ollaan näin ferialoman kunniaksi saatu Roopen kanssa komennus heräämään aamusin aikasin ja suuntamaan nokkamme kohti Torremolinosta ja siellä ollaan leivottu, viihdytetty vanhempaa väkeä ja suunnitelut erilaisia retki mahdollisuuksia, mitä päästään näiden ihmisten kanssa sitten joka torstai toteuttamaan. Ne retket tulee olemaan meillekin tosi hyviä kokemuksia, koska päästään mm Rhondaan mihin oltiin suunniteltu muutenkin menevämme, mutta nyt päästään laittamaan se firman piikkiin. Nää aamuherätykset ei vaan oo ollu mun juttu ja Roope on aamusin aina tullu huomauttamaan kellosta ja siitä, että mä oon kohta myöhässä. Tänään oli kuitenkin poikkeuksellinen aamu, koska mä heräsin ennen Roopee ja pääsin huomauttamaan Roopelle, että me myöhästytään junasta jos murot ei katoo lautaselta n-y-t-NYT. Ehitiin kuitenkin junaan ja Roope ei tukehtunu muroihin! Torressa tänään leivottiin pullaa ja se oli jotenkin tosi pitkä prosessi kun leivottiin niitä pullia kolme tuntii, mutta saatiin paljon kehuja, oli hyvää pulla!

Tiistaina, kun Roope oli parturissa, mä lähdin seikkailemaan! Voin kertoo, että mulla ei oo kauheen hyvä suuntavaisto ja olin päättänyt metsästää McDonaldsin täältä Fuengirolasta, koska täällä on mäkkäri, jossain vieläkään en tiiä missä se on. No lähdin sitten kulkemaan meijän rantakatua ja ennenku huomasinkaan olin ihan lost ja yritin löytää takasin Centro Finlandiin missä oli siis Roopen parturi. Monta kertaa luulin jo löytäneeni sen, mutta ei se sitten tullukaan vastaan. Kaikken kauheinta oli, että mun perässä kulki mies ja olin sata varma, että se aikoo ryöstää mut. Ei se kuitenkaan ryöstäny ja mä löysin pitkän seikkailun ja kiertoteiden kautta takasin Centroon mistä sitten lähdettiin Roopen kanssa Miramariin, kun Roopen kamera on menny rikki. Roopen kamera sai siellä tuomion, että se lähtee Roopen tyttöystävän mukana Suomeen huoltoon ja Roope ostaa uuden kameran täältä.

Mutta niin siis Roopen tyttöystävä saapuu tänne ensi viikon torstaina ja se on tosi söpöö, koska Roope on ainakin tosi innoissaan siitä, että Minna (the tyttöystävä) saapuu tänne. Mun mielestä on tosi söpöö kuunnella ja kattoo kaikkee mitä Roope on valmis tekee, jotta Minna olisi onnellinen, oon myös vihree kateudesta, koska mäkin haluun tollasen poikaystävän, pojan joka tekisi kaikkensa sen eteen, että mä olisin ilonen! Täällä on muutenkin niin kaikkien pariskuntien ympäröimä, että sitä usein huomaa, että miettii miks mulla ei oo jotain poikaa kenen kaa voisin vaan pitää kädestä kiinni ja olla, koska sitä täällä näkee niin paljon enemmän kun Suomessa. Pariskunnat kulkee pitkin katuja käsikädessä, oli ne sitten 15-vuotiaita tai 85-vuotiaita pareja ja ne kaikki on ihan yhtä söpöjä ja sydäntä lämmittäviä (nyt jos Enni lukee tätä tekstii se on ihan innoissaan, koska oon pitkään sille julistanut, että rakkaus on kuollu). Eiks kaikki tytöt, miksei pojatkin, oo oman elämänsä prinsessoja ketkä vaan odottaa sitä omaa prinssiä valkosella ratsulla? Täällä ainakin tuntuu, että kaikille löytyy prinssi uljas, joka ratsastaa sillä valkeella ratsulla ja pelastaa prinsessan kaikelta pahalta. Muistakaa se kun jatkatte viikkoo eteenpäin ja muistakaa pojat pelastaa ne teijän prinsessat!

Rakkauttaa vaan kaikille!